Teini-iän haaveet ekoyhteisöstä sekä Panu Kailan kirjoitukset perinnetalon korjauksesta ja hengittävistä rakenteista johtivat intuitiivisen nopeaan päätökseen rakentaa oma talo ekokylään. Ja vaikutti siihen myös tulevien naapureiden reippaat kädenpuristukset ja heidän vilpitön halunsa antaa kokemuksensa ekologisesta rakentamisesta meidän käyttöömme. Aivan alkumetreillä tutustuimme naapuritontin varanneeseen perheeseen. Samanikäisten lasten melskatessa totesimme haaveiden talojemme muistuttavan niin paljon toisiaan, että päätimme alkaa mittavaan projektiin yhdessä. Naapureiden suosituksesta valitsimme arkkitehdiksemme Bruno Eratin. Hänen kokemukseensa luottaen aloimme rakentaa puutaloa, jonka rakenteet läpäisevät vesihöyryn (ns. hengittävä rakenne). Suuret ikkunapinnat suunnattiin etelään ja talon keskelle sijoitettiin leivinuuni ja vesitakka. Vesitakka, aurinkokeräimet ja sähkö lämmittävät vesivaraajaa. Lattialämmitys kulkee alakerrassa hiekassa, joka varaa lämpöä ja siirtää sen lautalattiaan. Yläkertaan laitoimme selluvillaa ääntä eristämään sekä lämmönjakolevyt lautalattian alle.
Brunon suosituksesta päädyimme lämpötaloudelliseen puolitoistakerroksiseen taloon, joka muistuttaa olemukseltaan rintamamiestaloa. Olemme pyrkineet käyttämään mahdollisimman ekologisia rakennusmateriaaleja. Betonia käytimme mahdollisimman vähän ja puuta sen ijaan paljon. Puupinnat on käsitelty mm. sellupohjaisella maalilla, pellavaöljyvahalla ja –maalilla. Naapurin puuseppä rakensi keittiöömme saarekkeen ja perunalaatikoita hyllyiksi, kaapistot ostimme käytettynä ja maalasimme pellavaöljymaalilla.
Peltotontti on toisaalta mahdollistanut oman vapaan puutarhan visioinnin, mutta osoittautunut myös työlääksi massiivisten istutustöiden vuoksi. Etelään avautuva kasvimaa tuotti jo ensimmäisenä kesänä komeat porkkanat ja perunat sekä kauniin yrttipenkin. Olemme iloinneet myös tontilla pulppuavasta lähteestä, jonka vettä voimme hyödyntää kasveille. Kesällä puutarhaa elävöittivät myös neljä kaunista kanaa, jotka vapaana tepastellen osoittautuivat mullantonkijan parhaiksi kavereiksi. Kolme vuotta sitten aloitettu työ on edelleen kesken. Yläkerta valmistunee pian, ulkorakennus saunoineen odottaa vielä työhön tarttumista. Ekologinen talo on hitaasti ja työläästi muuttunut haaveesta todeksi. Naapurit taas ovat muuttuneet matkan aikana ystäviksi.
Hannu ja Reetta
Talomme sijaitsee rauhallisella ja mukavalla paikalla, jossa kaunis luonto on ihan vieressä ja palvelut lähellä. Alue on kokonaisuudessaan viihtyisä, jossa yhteisöllisyydellä on myös iso merkitys. Talomme on rakennettu pääasiassa puusta alapohja mukaan lukien. Lämmitysjärjestelmä on oteutettu poistoilmalämpöpumpulla ja siihen integroidulla vesivaraajalla sekä vesikiertoisilla pattereilla. Lämmin käyttövesi saadaan samasta laitteesta. Varaava takka on myös käytössä talvisin. Energiankulutus taloussähkö mukaan lukien on puolittunut edellisestä talostamme, jossa asuinpinta-ala oli suunnilleen sama. Energiatehokkuutta ajatellen harkinnan alla ovat aurinkopaneelit.
Hannu & Elina
Olemme siirtäneet vanhan maatalon Vöyristä Pohjanmaalta ekokylään. Jakob Nordby rakensi talon nälkävuosien aikana 1865. Se on perinteinen pohjalainen 11/2 kerroksinen hirsirakennus. Oli mielenkiintoista ensiksi purkaa talo hirsi hirreltä. Huomasimme, että rakentajat ovat olleet hyviä käsityöläisiä. Jokaisen hirren välissä oli paksu kerros sammalta. Ikkunoiden ympärykset oli peitetty kouvunkaarnalla. Pysytimme talon uudestaan säilyttäen sen vanhan tyylin, mutta lisäsimme hengittävää eristysmateriaalia lattiaan, kattoon ja hirsien ulkopintaan.Enimmäkseen olemme käyttäneet eristeenä paperimassaa ja hengittävää, pehmeää selluloosarakennuslevyä hirsien ulokopuolelle. Kosteat tilat eristimme vettäeristävällä massalla, mutta hirsien ja kipsilevyjen väliin jätettiin 5cm-10cm tuuletustila. Kylpyhuoneiden seiniin käytimme värikästä tadelak-tekniikkaa, jossa väripigmentti hierotaan öliivisaippuan kanssa seinän pintaan.
Talon tärkein lämmittäjä on valtava uuni tuvassa. Sen tekniikan on suunnitellut Heikki Hyytiäinen ja orgaanisen muodon Kirsi. Sekä Lehtamoilla että meillä oli ilo toimia Suomalaiset Tulisijat ry:n muurausleiripaikkana kaksi kertaa, koska muurareita kiinnostivat ekologiset uuninmuuraustekniikat. Tuvan suuren uunin yläpuolelle toisessa kerroksessa on pienempi uuni. Uunit eivät toimi samanaikaisesti. Jos lämmitämme tuvan uunia, voimme johtaa savun toisen uunin läpi piippuun. Sillä tavoin voimme lämmittää molempia uuneja yhtä aikaa. Suuren uunin yhteydessä on vesisäiliö, johon mahtuu 60 l vettä. Tämä on liitetty lämminvesisäiliöön. Talvisin uuni lämmittää veden 55-60 asteeseen. Säiliön vettä käytetään lattialämmitykseen molemmissa kylpyhuoneissa ja keittiössä sekä muuhun lämpimän veden käyttöön. Aiomme lisäksi hankkia aurinkopaneelit, jotka lämmittävät lämminvesisäiliön veden kesäisin. Erikoisuutena meillä on myös Voitto Aaltosen suunnittelema ”mini voimalaitos”, joka energia otetaan talteen lämpötilaeroista.
Taloprojektimme on vaatinut paljon käsityötä, mutta viihdymme paremmin kuin hyvin sekä talossamme että upeassa pienessä ekokylässämme.
♦ ♦ ♦
Huset vårt är flyttat från Vörå. Det är bygd i 1865 av Jakob Nordby under hungeråren i Finland. Det är bygd som ett 1 1/2 vånings stockhus i bästa österbotten stil. Det var mycket intressant att ta isär huset stock för stock. Det har varit duktiga hantverkare som byggt det. Ett tjockt lag mossa mellan varje stock. Stockarna var täckta på utsidan med björknäver över, runt och under varje fönster. Huset är stort sätt satt upp i gammal stil men med andande isolationsmaterial i golv, tak och på utsidan av stockarna. I huvudsak har vi använt pappersmassa med en andande mjuk byggnadsplatta av ren cellulosa på utsidan. Över varje fönster har vi monterat BIOBE ventiler. Tillsamman med små fläktar i varje våtrum och kök sköter de luftcirkulationen. Våtrummen är isolerade med vattentät massa så som föreskriften kräver, men mellan stockarna och gipsplattarna finns fem till tio centimeter luftning.
Värmekällan i huset är en diger massugn i stugan. Den är designad av Heikki Hyytiäinen och den organiska formen designade Kirsi. Med Lehtamo familjen öppnade vi våra hus för ett samarbete med Suomalaiset Tulisijat ry, Wienerberger as och Tiileri as. Avsikten var att mura en prototyp i båda husen av den massugn som Heikki Hyytiäinen hade utvecklat över flera år. Den är designat att bränna med 1/10 an utsläppen till en traditionell finsk massugn. Över denna ugn i andra våningen finns en mindre massugn av traditionell modell. Ugnen kan inte eldas på samma gång, men det finns en direkt rökkanal mellan den så att röken från den nedersta ugnen kan ledas via den översta. På så sätt kan vi värma upp båda ugnar på samma gång. I den större ugnen finns en två kvadratmeter stor vattenbehåller som rymmer 60 liter vatten. Denna är kopplat till varmtvattentanken med rör och pump. Under vintrarna värmer massugnen upp vattnet i behållaren till ungefär 55 – 60 grad celsius. Vattnet i behållaren används till uppvärmning av golvvärme i två badrum och köket i tillägg till att leverera det varmtvatten som behövs i huset under dygnet.
Solpaneler på taket för att värma upp varmtvattenbehållaren under sommartiden är under planering. Sen har vi under Voitto Aaltonens ledning och planering byggd ett mini kraftverk som producerar ström på värmeskillnader. Golvvärmen och det uppvärmde vattnet från ugnen leds på vardera sidan av en rad med 16 cm2 stora sensorer som bildar en svag ström spänning på 1 ½ till 2 ampere/ sensor. Det ena vattnet håller 22-26 grader celsius, medan det andra vattnet 55 – 60 grader. Det ger en värmeskillnad på över 30 grader. Allt om allt finns det 48 sensorer. På så sätt kan det lilla kraftverket producera tillräckligt ström för att betjäna ledlamporna i kök, bad och kylskåpet under ett strömavbrott vintertid.
Kirsi och Jostein